Historiamme
Ainamuoti on perustettu vuonna 1952

Karjalasta evakoituneet yrittelijäät ja taiteeliset siskokset Saima ja Sirkka perustivat yhdessä Ainamuoti-hattukaupan, isoäitini Saima perusti myymälän ja tuontantoa Tampereelle, Ainanlinnan taloon, ja Sirkka Turkuun. Siskosten intohimo oli tuottaa kauniita ja laadukkaita päähineitä, jotka olisivat myös käytännöllisiä. Idearikkaat siskokset hakivat uusien hattukauppojensa valikoimiin inspiraatioita aina Pariisin kaduilta ja muotitapahtumista mielissään tuoda uutta, hieman rennompaa ja käytännöllisempää tuulahdusta 50-luvun päähinemuotiin, kuitenkaan upeaa modistityötä unohtamatta.

Kuusikymentä luvulla Ainamuoti muutti juuri valmistuneeseen rakennukseen Kuninkaankadulle, Hämeenpohjaan. Ainamuodin tilat olivat nyt kahdessa kerroksessa, yläkerrassa tuotantotilat ja alakerrassa eli katutasossa myymälä. Valikoimissa oli päähineitä koko perheelle. Tampereen toimipiste työllisti oman Ainamuoti-malliston, tilaustöiden sekä myymälän tiimoilta useita taitavia naisia; ompelijoita, modisteja ja myyjiä.

Päähinekauppa kukoisti ja jotta asiakkaita voitiin palvella parhaimmalla mahdollisella tavalla ja parhailla mahdollisilla tuotteilla, tarvittiin toinenkin myymälä. Vahvasti Ainamuodin toiminnassa mukana ollut Saimin poika, Kalevi, perusti vaimonsa Kirstin kanssa hattukaupan, Hattumyynnin, Tampereen Keskustorille vuonna XXXX. Keskustori 5:ssä palveltiin asiakkaita myös kahdessa tasossa; pienempi katutason myymälätila oli omistettu miesten päähineille ja yläkerran isompi tila naisten tuotteille. Hattumyynti työllisti niinikään myös modisteja, ompelijoita sekä myyjiä.

Tiivistä yhteistyötä tehtiin toki kokoajan näiden kahden hattukaupan, Ainamuodin sekä Hattumyynnin välillä, mutta Saimin jättäessä työskentelyään vähemmälle, Kalevi ja Kirsti siirtyivät vastaamaan myös Ainamuodin toiminnasta.

Päähinemuoti eli suurta murrosta XX-luvulla ja kahden kahdessa kerroksessa toimivan myymälän ylläpitäminen ei enää kolmilapsisen lapsiperhearjen keskellä tuntunut Kirstistä ja Kalevista tarpeelliselta eikä toki kannattavaltakaan. Niinpä toimintaa keskitettiin ja vuonna XXXX Hattumyynnin myymälä Keskustorilla lopetettiin. Hattukauppa keskittyi kokonaisuudessaan Ainamuodin tiloihin Kuninkaankadulle. Valikomissa olivat tuolloin Ainamuodin omat mallistot sekä muiden vielä silloin kotimaassa toimivien hattutehtaiden tuotteita. Toki valikoimista löytyi muutamia erinomaisiksi todettuja mallistoja maailmaltakin.
Muoti muuttui ja päähineet poistuivat katukuvasta ja liian monet leudot talvet rokottivat voimakkaasti talvisesonkiin tukeutunutta hattukauppaa. Vaikka Ainamuodin tuotteilla ja myymälällä oli jo hyvä paikallinen asiakaskuntansa ja laadukkailla päähineillä on aina vakiystävänsä, täytyi kiristyvässä taloustilanteessa uudistua. 1990-luvulla tietotekniikka ja sen tuoma Internet löytyi jo monesta kodista ja nettistä alettiin puhua tulevaisuuden kauppapaikkana. Luonnollisesti erityisesti nuorempi sukupolvi oli kiinnostunut netin mahdollisuuksista ja osasivat hyödyntää Internettiä monipuolisesti. Niinpä Kalevi vei päähineet nettiin osoitteeseen www.sci.fi/ amuoti . Ensimmäisessä hattunettikaupassa myytiin nuorisolle mieleisiksi tulleita englantilaisen Kangolin päähineitä. Aina silloin tällöin saapuvan sähköpostin äänimerkki yllätti ja netin kautta tilattiin tuotteita; ensin yksi tilaus kuukaudessa, sitten yksi tilaus viikossa ja pian jo muutama tilaus viikossa. Uusi aluevaltaus, nettimyynti, oli saatu käynnistettyä. Vuonna XXXX nettikauppa uudistui laajemmalla, lähes koko valikoiman kattavalla, valikoimalla ja modernimmalla nettikauppa-alustalla. Nettikaupan osoitekin uudistui; www.hattu.fi.

Vuonna XXXX Ainamuoti oli joutumassa vielä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin, kun samainen taloyhtiö, jossa Ainamuoti yhä talon valmistumisesta lähtien on sijainnut, niin katutason myymälätilan vuokralaisena kuin myös osakkeenomistajana, päätti nostaa myymälätilan vuokran tähtitieteellisiin lukemiin. Nyt oli tehtävä jotain; lopetetaanko toiminta vai löytyykö jokin muu ratkaisu? Niin tehtiin iso päätös; Katutason myymälätilasta luovuttiin, Ainamuoti-nimi tuli vahvemmin oman tuotannon tuotenimeksi ja jäätiin talon toiseen kerrokseen, asiakkaille kuitenkin tuttuun osoitteeseen.. Nettikaupasta oli jo tuossa vaiheessa noin kymmenen vuoden kokemus ja siihen oli nyt syytä keskittyä paremmin.
Tässä vaiheessa Kirstin ja Kalevin kuopus, Hanna, tuli vahvemmin mukaan Ainamuodin toimintaan. Vaikka Hanna opiskelikin aivan toista alaa, hattujen kiehtova maailma vei mukanaan ja kolmas sukupolvi on jatkamassa kotimaisen Ainamuodin tarinaa.